Aluksi aina kun menin näyttelyyn jännitti aivan hirveesti eläintentarkastusta. Olisin silloin kaivannut, että joku olisi minulle kertonut, että mitä ihmettä siellä tehdään ja ei ole maailman loppu, jos eläimestä löytyy jotain,niin siitäkin selvitään hoitamalla asia kuntoon. Mä varsinkin näyttelyuran alussa pelkäsin, että mä hoidan marsuni vääriin ja se näkyy tarkistuksessa. Onneks oon päässyt yli tästä ajatuksesta jo. Haluun siis tuoda teille lukijat huomioon sen, et minä kokenut konkari, olen ollut se pelokas näyttelyuraa aloittava marsuilija.
Olen toiminut jo vuosia eläintarkastajana ja ensin en millään halunnut edes kouluttautua ja pelkäsin, et en osaa lapselle/vanhemmalle selittää miksi marsu ei päässytkään läpi. Sitten kuitenkin uteliaisuus ja kiinnostus ötököitä kohtaan vei voiton. On hirmu mielenkiintoista miten joku ötökkä voi elää marsun turkissa häiritsemättä esim. marsua.
Mun mielestä tärkeää, kun toimin eläintarkastajana on huolehtia siitä, et eläin ja omistaja tuntee olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi tilanteeseen. Eläimet aistivat meidän ihmisten tunteet ja sitä kautta saattaa saada signaalin käyttäytyä toisin kuin odottaisimme. Haluan myös näyttää varsinkin uusille kävijöille, että eläintarkistus on vain tarpeellinen toimenpide eikä sitä tarvitse pelätä. Tarkastaessani marsuja tahdon kohdata marsun persoonana enkä vain marsuna, joka osallistuu tähän tapahtumaan. Siksi saatan kutitella vatsasta tai jutella marsulle jotain. Jutteluni marsulle saattaa myös saada omistajan nauramaan, hymyilemään ja rentoutumaan tilanteessa. Useasti pyrin siihen, että annan myös omistajille jonkun positiivisen palautteen eläimestä. Tämä myös rentouttaa useasti omistajia.
Musta on aivan mahtavaa kuinka paljon olen vuosien aikana saanut tutustua eläintarkastukissa eri marsupersooniin ja nähdä niiden kasvua ja kehitystä. Toki omistajiinkin on ollut mukava tutustua ja seurata sitä, kun lapsista kasvaa nuoria marsuharrastajia. Välillä kyllä tuntui siltä, että siitä alkoi tulla pakkopullaa, mutta hetki pois hommasta sai minut jo kaipaamaan pyörittelyä marsujen kanssa.
Toivottavasti näemme näyttelyissä.
Terveisin Jarna Jansson
